Hetken töissä pöntöllä istuttuani mietin että ei se pyyntihintakaan nyt mikään tähtitieteellinen ole eikä se nyt muutamasta tontusta voi kiinni jäädä. Mietin että jos teen hyvän tarjouksen lyhyeksi ajaksi, niin että tarjousaika loppuu ennen kun se pohatta kerkee sielä nycissä aamukahvinsa juomaan. Soitin sitten takaisin välittäjälle ja sanoin tekeväni tarjouksen jossa on pyyntihinta. Tarjoushan meni läpi.
Olin ihan fiiliksissä koska edellisestä oltiin jo kauppapapereita tekemässä ja uusi kohde löytyi sopivaan aikaan. Tosin olin ennen käynyt katsomassa noin neljää asuntoa joista kaikista tein tarjouksen jotka sitten hylättiin. Ajattelin että nyt voisi vähän aikaa pitää taukoa tosta touhuumisessa.
Talo on rakennettu v.1916 ja yhtiö on ihan hyvän kuntoinen. Talossa on jo parit putket tehty ja seuraavat ovat suunnitteilla ehkä 6-12v kuluttua. Tämä tarkoittaa sitä ettei yhtiölaina tule kuormittamaan osaketta vuosiin ja kohde on helppo myydä kun ostaja tietää ettei mitään isoa remonttia tehdä lähivuosina.
Eli 21,5 m2 ja todella huonon kuntoinen asunto. En ole eläessäni nähnyt mitään vastaavaa. Vaikka asunto on meidän kaikkien mielestä liian pieni niin asunnon kattokorkeus on 315-320 cm. Se miksi kiinnostuin asunnosta oli kaksi asiaa, katon korkeus ja putkiremonttia ei ainakaan neljään vuoteen. Millään muulla ei ollut väliä.
Muutama kuva otettu yli kuukausi sitten. Asunto on vielä täysin koskematon kuvissa. Olen ottanut sen kanssa aika lungisti ja olen tehnyt sitä kun on huvittanut. Eli todella vähän ja välillä on ollut viikkoja jolloin en ole edes käynyt paikan päällä. Pahoittelen kuvien huonoa laatua.
Muovimaton alta löytyneen hesarin perusteella matto on laitettu -89. Varmaan sama pätee tapetteihin, tai no, ehkä niihin nikotiinikerrostumiin. Aika karua! Ja tuo kaikki on tuntunut kyllä jo työn määrässä.
Kuvista ei edes selviä miten oksettava tuo keittiö oli. En ymmärrä miten joku on voinut asua näin.
Toivotaan että saan tuon kameran muistikortin auki niin saadaan piakkoin uudempia kuvia.
En malta odottaa uusia kuvia! Malminkadun jälkeen mulla on korkeat odotukset siitä, millasia taikoja tälle yksiölle olet tehnyt. Todella hyvä idea blogille, tätä on mielenkiintoista seurata. Harrastuksesi on aivan mahtava; remppailu on tee-se-itse henkilölle varmaan mukavaa ja myytäessä asuntoa siitä saa veilä ihan mukava vaivanpalkan. Onnea remonttiin!
VastaaPoistaIhan super mielenkiintoinen blogi! Odotan kans innolla saada nähdä millaiseen kuntoon ja muotoon tuon asunnon saat. Muistan ite käyneeni vuos sitten katsastamassa Kaliossa pientä yksiöä myös, se oli jotain järkyttävintä mitä eteen oli ikinä kävellyt. Intialainen pariskunta oli asunnut ahtaasti eikä ollut 4vuoden aikana siivvonnu kertaakaa. Ylläreitä löytyi lattian alta (sanomalehtiä, kolikoita (markkoja). Lievä homevaurioki oli syntynyt eteiseen kun kylppäri oli niin olemattoman pieni että sieltä tuli kaikki vedet eteisen puolelle vaikka ovi oli kiinni. Eikä voinnu kun ihmetellä, että miten joku voi asua sillä tavalla.. Curryn haju ei ollu kuulema vielä pienen empan ja jokapäiväisen tuuletuksenkaa jälkeen lähtenyt pois.
VastaaPoistaEi tuo vielä mitään, kaverini osti kämpän missä oli lattialla patjoja ja huumepiikkejä. Lähti niin halvalla että verottaja kyseli että ollaanko sitä makseltu luonnossa. :D
VastaaPoista:DDD Varmaan kalliossa? Joo, noita osuu joskus joillekkin onnekkaille kohille! Siinä saa sitten seuraavan vuoden ajaa nistejä oventakaata.
VastaaPoista